Tuhat Vuotta - Catamenia

Jää katse kaukaisuuteen, odottaen kuolemaa

Vain tuska saattajana, tuonelaan ohjaamaan

Taipui tahto, taipui mieli, saapuessa kylmyyden

Jää peitti maat, valtakuntasi haudaten

Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa

Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen

Viima kuin ruoska, karun, kylmän pohjoisen

Pyyhkäisten ylitsenne, tuoden tuhon siemenen

Nyt todistajana vain silmät miehen viimeisen

Hukkuu lumeen kädenjälki, saavutukset ihmisen

Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa

Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen

Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa

Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema

Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa

Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa

Näin sortuu merkit pyhät, painuu ihminen unholaan

Taistelutta laskee miekka, vaihtaa kruunu kantajaa.

Kerran olit voittamaton, pyhä lapsi ainutkertainen.

Käännyit vastaan itseäsi, maailmasi tuhoten.

Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa

Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen

Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa

Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema

Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa

Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa

Thousand Years

Glance stays to the distant, waiting for the death to come.

Only the pain as a mourner, escort to the underworld.

So bend the will, so bend the mind, when arrived the cold.

Ice covered the lands, it buried your empire.

Thousand years of madness, thousand years of pain.

You made the world as you like it, like disabled child.

Breeze like a whip, barren and cold north.

Wiped upon you, bringing the seed of devastation.

Now as witness only the eyes of the last man.

Mark of hand disperse to snow, all achievements of human.

Thousand years of madness, thousand years of pain.

You made the world as you like it, like disabled child.

Watch how falls the power, see how lands change.

Cause you’re only of your crowd, the last blinded by hate.

Left without the meaning, without the legacy.

No part of the future, never reaching the splendour.

This how collapse holy signs, declines the man to the lost.

Without fight falls the sword, changing the crown’s owner.

Once you were superior, holy child, unique.

But you turn against yourself, destroying your own world.

Thousand years of madness, thousand years of pain.

You made the world as you like it, like disabled child.

Watch how falls the power, see how lands change.

Cause you’re only of your crowd, the last blinded by hate.

Left without the meaning, without the legacy.

No part of the future, never reaching the splendour.