Eteenpäin - Elastinen

Taas lasken repun eri hotellihuoneen eteiseen.

Katon eiliseen ja mietin mielessä ettei se.

Oon saanu elämästä otteen,

saavuttanu tavotteen tähän asti

ja oppinu tekee alotteen.

Kipinä sytyttää liekin ja liekki kasvaa.

Ei kukaan osannu neuvoo, ei kukaan tullu vastaa.

Onneks tarpeeks ystävii ja tarpeeks tukee

ja vanhemmat ymmärs ettei mun edes tartte lukee

päästäkseni mun unelmaan, älä käsitä väärin.

Sitä kohti vielki kuljetaa kai tän elämän ääriin.

Pitkä matka edes, mut turha siit on stressaa.

Kuhan on kunnon kengät, mikäs täs on kulkiessa.

Kerään matkalt taltee mitä onneen tarttee.

Enkä mä pyydä liikoja, kuhan on tarpeeks.

Ja kai viel kaukan täält makaan auringos selällään,

mul on satakaheksakyt senttii ja aion sijottaa ne elämään.

Löysin elämälle suunnan.

Eteenpäin.

Löysin elämälle suunnan.

Eteenpäin.

Sit nostan repun aamul lattialt ja taas tien päälle.

Just pessy kasvot tuntuu ku näkisin pidemmälle.

Silmän kantamattomiin mahdollisuuksia edessä,

uin uima-altaast seittemälle merelle ku kala vedessä.

Voit seuraa vanavedessä, tai mennä omii polkujas,

mut pysy matalaspääs jos et saa täst tolkkua.

et saa ilmaseks tietoo päähäs mitä mul on siel kokemuksii

Kimee kurkkuääni koki murrosiän.

Oon tehny tarpeeks duunii, älä oo kateellinen.

Tarjoon sielunruokaa, mut sä saat tuoda aterimet.

Vaik synnyin kultalusikka suus, niin ei auta se.

Tää ei oo helppo nieltävää vaik on syvät lautaset.

Sun pitää oppii ite pureskelee,

mä opin kuuntelee musiikkii korvat auki ja lueskelee.

Siin meni aikaa, mut nyt se must heijastuu.

Yrityksist erehdyksii ja sitä kauttaa kasvuu.

Vieläki kuljen eteenpäin, kaukan sieltä mist lähettiin.

Ois varmaan helpompi löytää jos ees tietäs mitä ettii.

Mut se just on se koukku, pidän päämäärän auki.

Mahollisimman hauskaa pidän tääl mä ja nautin

jokahetkestä, ja nyt kun kerron mun retkestä.

Samanlai sun pitää lähtee ettii ittes sun edestä.

Ei oo matkaoppait, vaan satunnaisii neuvojii.

Mut matkailu avartaa, mitää muuta sanoo en voi.

Mä teen nyt omaa juttuu tahollani.

Aikuinen mies, nyt jo aika seistä omil jaloillani.

Mua ei kiinnosta promootio, tai tuleeks levy myymää.

Mulle se on tarpeeks jos vaan aikaan jotain hyvää.

Mä taistelen sen eteen, mitä tahdon täl pallolla.

Harmaa kiviki kyl halkee tahdol ja kallolla.

Kipinä sytyttää liekin, ja liekki kasvaa.

Ja tässä päiväs mä en voi muuta ku kasvaa.

Taas tien päälle

Edelleen edetään

Ja seikkailu jatkuu.

Taas tien päälle

Edelleen edetään

Ja seikkailu jatkuu.