Ovet ja huoneet - Eleanoora Rosenholm

Pyyhkeet silitän, järjestän, ruoan laitan,

Kuivausrumpuun lakanat ja liinat, seisahdun,

Kuulen jonkun kuiskaavan «älä kiellettyihin huoneisiin mene, muistathan»

Mutta joskus aikani yksin on pitkää,

Keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan

Kotiäiti oon hieman yksinäinen,

Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen

Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän

Keittiössä yksin seistessäni

Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni

Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa

Ei huoneisiin mennä saa

Kylpyammeen pesen, suihkuverhon vaihdan, suoristan

Kaakelit seiniltä huuhtelen, likaveden kaadan viemäriin

Se pitää vaihtaa ennen kuin se ruskistuu

Kirjahyllyn pölyt pyyhin, sohvan istuintyynyt tamppaan,

Imuroin, hopeat kiillotan, kukan lehdet kuivuneet

Nypin ja kerään pieneen astiaan

Perheen aamuin mentyä jään askareihin,

Tiskatessa ilmaantuu veri astioihin

Ontuvat askeleet raahautuvat eteiseen

Komeroon kätkeydyn veistä pidellen,

Seinissä on joku pureutuen läpi vähitellen,

Ovet ja huoneet joihin ei mennä saa

Ei huoneisiin mennä saa

Miksi ovia tulee lisää hirveän paljon?

Huoneet vain lisääntyvät, nukun tai valvon

Kotiäiti oon hieman yksinäinen,

Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen

Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän

Keittiössä yksin pestessäni,

Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni

Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa

Mieheni kotiin palaa, katsoo hän minuun

Tarttuu käsiin, kysyy mikä mennyt on sinuun

Hän sanoo ettei vaimoaan tunne enää laisinkaan

Hän sanoi jättäneensä lapset leikkimään,

Silloin kirveen nostin, iskin kohti hänen päätään

Näin hänen muuttuvan joksikin josta ei puhua saa

Ei siitä puhua saa, shhh…