Murheellisten Laulujen Maa - Eppu Normaali

Syyttömänä syntymään

Sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät

Juovuksissa tottakai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon

Halus välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä

Enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalo koura juottaa väkijuomaa

Niin turmiolla kongi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet karttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa

Kun hän viljaa korjaa

Keskeltä kylmän muuan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen

Mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viinaa, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesääli määrää

Ei mittaa järki eikä kärkimäärää

Joka laulusta hukkuvat nämä valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivaan portit

Einari epätoivosta ne kertovat