Tuhannet mun kasvot - Jenni Vartiainen

Kun sua tervehdin,

se myös hyvästin sisältää.

Vaik' tyyni oon kuin aamu,

mun mieli myrskyää.

Ilman vihaa mä koskaan

en voisi rakastaa.

Kotini sieltä löysin,

missä vieraan on maa.

Väkijoukossa

mua kalvaa yksinäisyys.

Viel' nuoreen vereeni

on kirjoitettu iäisyys.

Kun kiihkosta huudan,

teen sen kuiskaten.

Kaiken uskon sinuun laitan,

vaikka epäilen.

Tuhannet mun kasvot

ja ne vaihtuvat vaan.

Nauraessani poskillain

sä näet kyyneleen.

Pyydän «jäisit tähän»,

salaa toivon että meet.

Yötä aina ikävöin,

vaikka päivän lapsi oon.

Pimeyden laskiessa

kaipaan valoon.

Tuhannet mun kasvot

ja ne vaihtuvat vaan.

Vastakohdat, ristiriidat,

mä ylleni paan.

Yötä aina ikävöin,

vaikka päivän lapsi oon.

Pimeyden laskiessa

kaipaan valoon.

Tuhannet mun kasvot…