Heiskasen kanssa kun heiluttiin - Juha Vainio

Autolautalla hyttini venttiilistä

Mä katselen iltaan ja muistelen vaan

Kuinka Heiskasen kanssa Helsingistä

Me tulimme Tukholmaan

Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin

Oltiin kunnossa riskissä

Päästiin hommiinkin härrojen hotelliin

Lensi lautaset tiskissä

Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään

Laiva rannassa on, mutta hyttiini jään

Gamla Stan’in ja Skansen’in tästäkin nään

Mikä kiire ois' minnekään

Tosi kaukana härmästä seikkailemme

Niin Tukholman yössä me tunsimme sen

Itse olimme pussihousuinemme

Myös ihme kait itäinen

Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin

Kujat kaikuivat jatsia

Eikä menty me yhteenkään kortteeriin

Ilman nyrkkeilymatsia

Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään

Tuohan tuttu on ennestään

Lienet valojen takana jossain tuolla

Sä Heiskanen muistojas' hehkuttaen

Sillä eiväthän koskaan muistot kuolla

Voi sellaisen nuoruuden

Hei-jaa, Heiskanen silloin kun heiluttiin

Oli meininki melkoista

Sinä jäit, minä lähdin kun vierastin niin

Kieltä vaikea selkoista

Vuotten jälkeen oon lähtenyt risteilemään

Katson valoja taas, niiden liikkuvan nään

Lautta lähtee siis takaisin, hyttiini jään

Mikä minuun lie mennytkään

Vain sä Heiskanen, vain sinä risteilystäin

Yksin ymmärrät syyn miksi hyttiini jäin

Sillä sieltä kun katselin kulmille päin

Vielä jäntevät hahmomme näin

Sinä ymmärrät ystäväin