Maraton - Kaija Koo

Minä en tahdo kuulla puhetta

Olen väsynyt sanoihin, joilla on niin helppo koreilla

Tahdon vain hiukan silmänlumetta

En totuuksia kuulla, niihin törmää toreilla

Yö hengittää niskaan

Minä alan hiljaa nimeesi hokemaan

Olen jäänyt katiskaan

Ja rukoilen, että saavut minut jälleen kokemaan

Miksi elämä on niin pitkä maraton

Alkumetreistä maaliin minun kovaa juostava on

Hei niin se on

Olen palanut säästöliekillä

Jäänyt kaulaani myöteen seisomaan veteen

Sinä sait minut puhumaan kielillä

Kun sinä kaadoit maljani viiniäsi täyteen

Saat minut antamaan sulle enemmän

Kuin maailmalta sainkaan

Alan jo uskomaan, että jaksan kantaa

Sisälläni myös kuunmaisemaa

Miksi elämä on niin pitkä maraton

Alkumetreistä maaliin niin kovaa juostava on

Miksi niin on

Kun jokainen on niin kuin maraton

Kalkkiviivoilla kaikkien pois kaikki annettava on

Hei niin se on

Maraton…

Niin se on…

Miksi elämä on niin pitkä maraton…

Kovaa juostava on…

Niin se on…