Kaihola - Kotiteollisuus

Rakastamme aivan kuin

tarinaa olisi vielä jäljellä

onnellista loppua

odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,

papeille, rituaaleille,

kauniille alttaritauluille

koko maailmalle

En voi tarjota lohtua

sillä olen vain ihminen

en voi tarjota lämpöä

sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa

edes pientä palaa taivaasta

kuolon kainalossa

täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa

käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi

pilvilinnat tomuksi

haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua

sillä olen vain ihminen

en voi tarjota lämpöä

sillä itsekin palelen

ja maata astelee

varjo mustuvan taivaan

yllään yön kylmä laulu