AURO SYNNYTTŽŽ - M.A. Numminen

Henkilöauto ja kuorma-auto asuivat yhdessä

Yhtenä päivänä henkilöauto puheli ihmeissään:

«Täällä me ollaan jo vuosikaudet majailtu kaksistaan

Eikä vain ole vilaustakaan näkynyt lapsista

Eikös jo oisi meidänkin aika hankkia lapsia

Ennen kuin ollaan aivan romuja, peltihapsia?»

Kuormuri sanoi: «Pannaan heti vetämään tilaus

Eihän se ole kuin pikkuinen soitto ja puhelimen kilaus.»

«Halloo, halloo, halloo onko saiRAAla?

Tilaamme nyt lapsen ilman mutkia

Voimmeko me heti tulla noutamaan?

Ei kai niitä tarvitse ees tutkia?»

«Kyllä, kyllä, kyllä, täällä sairaala

Täynnä joka paikka, huoneet, parvet on

Onhan täällä ipanoita tarjolla

Tahdottekos lapsen, jolla sarvet on?»

Lääkärin vastaanotolla kerrottiin autoille:

«Lapsia täytyy odottaa, painukaa talleille!

Jommankumman lihoa kuuluu, ennen kuin synnyttää

Mitään ruokaa kotona ei nyt kannata säilyttää.»

Kumpikin auto suuria lasteja siemaisi sisäänsä

Bensiinitankki ja tavaratila niin täyteen kuin ikinä

Odottivat sitten jännittyneinä, mitä siinä tapahtuu

Kunnes vihdoin puhelimen ääni korviin kantautuu:

«Halloo, halloo, halloo täällä sairaala

Nyt on sitten lapsi teidän perheessä!»

Autot kaasuttivat sinne nuolena:

Moottoripyörä lojui sängyssä!

Autot oli ihmeissään, mut lääkäri

Hymyili ja sanoi: «Sille antakaa

Samaa ruokaa, jota syötte itsekin

Niin se kasvaessaan neljä pyöRÄÄ saa.»