Kuuna päivänä - Pyhimys

Ympyrä sulkeutuu

Illan vika biisi, Pyhi anna mennä

(Kauneus on katoavaista, onnen tunne täysin satunnaista)

(Vapauden tunteel ne ruokkii alamaista, mut jotenkin sen jakautuminen on

hajanaista)

Polkupyörästäni kumit on löystyneet

Työläst on työntää, mut tilit on köyhtyneet

Pakko jatkaa polkemista

Kuuna päivänä en sauvakävele ulos mun korsetista

Valtio vei tulot, mut mä voin lähtee ulos

Juoksemaan millon vaa, otan pois niiden luulot

Yhen miehen marssi supressioo vastaa

Miks paikallises lokaali Jonna kasvattaa lastaan

Vastaan tulee bussilasti matkal Selloon

Kuskil on tuskin rahaa ja aikaa ees kelloon

Tunnen sen tuskan kannan empatiaa lihassani

Kokeile mun pulssii, mul on sydän aina hihassani

Koitan muuttaa maailmaa, hiekanmuru kerrallaan

Koska mun maailmas on asiat taas rempallaan

Ei mun voimat voi riittää siihen älä säikähdä

Ei tää paikka tuu muuttuu kuuna päivänä

Me emme muutu, emme muutu kuuna päivänä

Mä luulin et mä muutuin, mut en muuttunu häivääkää

Talvipuutarhasta paan lasit paskaks

Ei onni voi voittaa, ku näkee mitä sil on vastas

En hymyile tosissaan, en sisälläni naura

Ennen terve lapsi sisälläni on nyt hauras

Taas tuskasta runoni nää kumpuu

Kuuna päivänä en tanssi tähä rumpuu

Ne anto mulle elämän, ne voi sen myös viedä

Jos et tiedä vielä, ei oo mitää mitä ne ei tiedä

Vaik ne antaa meille huumeita ne polttaa ne pois

Siten ne myi joka gramman jonka poistitte

Ne «muut», niille oon vaa kaasu

Ei niistä kukaa ees huomaa Mikko-raasuu

Poika pilvien alta, ne lyö salamalla lastaan

Mul on vainottu olo ja aina samanlailla vastaan

Mun naamataulu on kyllästyny raameihin

Oon kyllästyny piparkakkumuottihaaveisiin

Miehen malleil ei palleja tallella

En nää puutteen puutettakaa Jannella

Miehekkyys on sitä mitä me miehet ollaa

Jos sä oot semmonen ku ne haluu et me ollaan, sä oot nolla

Mut kuuna päivänä ei muutu nää paineet

Oman maailman ovet avaa ain vaan kovemmat aineet

Me emme muutu, emme muutu kuuna päivänä

Mä luulin et mä muutuin, mut en muuttunu häivääkää

Talvipuutarhasta paan lasit paskaks

Ei onni voi voittaa, ku näkee mitä sil on vastas

En hymyile tosissaan, en sisälläni naura

Ennen terve lapsi sisälläni on nyt hauras

Taas tuskasta runoni nää kumpuu

Kuuna päivänä en tanssi tähä rumpuu

(Kauneus on katoavaista, onnen tunne täysin satunnaista)

(Vapauden tunteel ne ruokkii alamaista, mut jotenkin sen jakautuminen on

hajanaista)

Se on Pyhimys, bitches