Verenperimä - Saattue

Isäänsä tarkkailee — oppia saa

Miehet ei itke, ei armoa jaa

Voimalla maailma muokataan

Nyrkeillä tahdonkin saa taipumaan

Ei sanaa kahta tuhlata turhaan

Teoistaan mies kyllä tunnistetaan

Pelolla ihmistä hallitaan

Vihalla omaansa puolustetaan

Myrkkyä katkeraa maljaansa kaadetaan

Kasvattaa vihaamaan, muita halveksimaan

Rujoutta palvomaan, kipua tuottamaan —

Mutta ei unohtamaan

Poikansa koulii samoin aikanaan

Ketjua kykene ei murtamaan

Muokaten pojastaan kaltaistaan

Ihmisyys roskana pois lakaistaan

Väkivalta, tiivis side sukupolvien

Solmii yhteen teot poikain, esi-isien

Mielikuvaa itsestään käy suotta tutkimaan

Peilikuva jumalasta vastaan tuijottaa

Kehällä samalla taas tarvotaan

Ei vastuuta teoistaan käy kantamaan

Kaltaistaan sokea taluttaa

Loppumme alkua näin pedataan

Orjalauma kiskoo kahleitansa

Vääntelehtii tuskissaan

Ruoskan iskut tuntee kehollansa

Kärsimystään valittaa

Ei armon valo lankea ylle

Kiduttajaa piinataan

Koston kierre piestylle

Lohtuansa tarjoaa