Käki - Viikate

Mistä lie ja kaukaa laskeuduit päälle

Tämän kylmän ja onnettoman maan

Ja kuinka silti jaksat nauraa ja vielä pyytää

Sametista tehtyyn käteesi tarttumaan

Et silti saa silmiisi katsomaan

Siivistä sen huomaa

Kateuden lähteessä uinut et ole milloinkaan

Liioin kavaluuden suomaa kaunista

Ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan

Silti et saa silmiisi katsomaan

Et silti saa silmiisi katsomaan

— Et milloinkaan

Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy

Ellei aika muista armahtaa

Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän

Käki suuntaa puhujaan

Silkkisen salysiinin suojassa

Voi vartiokin hetkeksi torkahtaa

Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä

On aamutuimaan jäljellä muisto vaan

Saa sen hetken unohtaa

Etkä saa silmiisi katsomaan

— et milloinkaan

Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy

Ellei aika muista armahtaa

Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän

Pääni suuntaan, lyijyä kuumaa, käki suuntaa